Pultti aloitti agilityn

Tulpun jäädessä saikulle, ajattelin mennä hallille kokeilemaan mitä Pultti tuumaa agilitysta. Täytyy myöntää, että minulla oli pienenpieni epäilys matkassa että mitenhän tässä käy, mutta Pultti yllätti minut täysin, se oli oikeasti hyvä!

Ensimmäinen kerta meni aika pitkälle totuteltaessa hallin tunnelmaan. Alkuun tein muutaman target harjoituksen, että sain sen tajuamaan idean, sitten harjoiteltiin hyppyestettä, sekä putkea. Pultti vaikutti oikein innokkaalta ja temperamenttiselta suorittaessaan esteitä, joten innolla odotellaan seuraavaa kertaa

Myö oltiin viikonloppu sukuloomas pohojanmaalla

Olin ilmoittanut molemmat tytöt, siis Tulpun ja Pultin Alavuden ryhmänäyttelyyn, ja samalla tuli sitten pitkästä aikaa käytyä katsomassa siellä asuvia sukulaisia.

Tulpun ilmoittautumisen jouduin perumaan tapahtuneen tapaturman vuoksi, mutta Tulppu lähti kuitenkin turistikoiraksi näyttelypaikalle, koska se oli jokatapauksessa reissussa mukana.

Näyttelypaikka oli kyllä aika kauhea; kylmä jäähalli, jossa kaukalon jää oli katettu epämääräisillä lainehtivilla ja ruttuisilla matoilla  ei kiva. Narttujen pentuluokassa Pultilla oli vain yksi kilpakumppani. En saanut Pulttia oikein esiintymään kunnolla, mutta siitä huolimatta tuomari laittoi sen ykköseksi kunniapalkinnon kera, ja saatiin myös oikein realistinen ja kiva arvostelu. Lopulta Pultti oli VSP-pentu

Koska Tulppu ei ollut menossa kehään, niin en jaksanut sitten jäädä katsomaan aikuisten luokkia. Lährettiin käymähän Tuurissa Keskisellä, ja sen jälkeen saunomahan ja istumahan iltaa. Sunnuntaina päivällä sitten suunnattiin taas auton nokka kohti kotia. Oli kiva reissu, terkkuja Jokivarrelle 

17.1 käytiin pyörähtämässä Lahden ryhmänäyttelyssä. Heräsin aamulla tosi flunssaisena ehkä kahden tunnin unien jälkeen ja mietin hetken jaksanko lähteä ajelemaan. No, päätin lähteä kun eihän Lahteen ole kuin vajaa tunnin ajomatka. Tuomarina oli Maija Mäkinen, tiukka tuomari, joka kyllä löysi sieltä ne mieleisensä koirat helposti. Tulppu oli avoimessa luokassa ERI3 ja sai ihan ok arvostelun. Eniten minua jäi mietityttämään arvostelussa oleva maininta ”kookas narttu”. Ei Tulppu kyllä ole mikään kookas…

Näyttelykarkelot jäikin sitten lyhyeen kun Tulpulle pamahti tuollainen 6vko:n sairasloma ja näyttelykielto

Tulpulla ja Armilla sattui pieni yhteentörmäys pihalla sillä seurauksella että Tulppu ei varannut painoa toiselle takajalalle ollenkaan. Seurailin sitä muutaman päivän, ja huomasin sitten sillä olevan lievää turvotusta kintereen seudulla. Tuli tunne, että nyt ei kaikki ole ihan ok, ja kiikutin koiran tutkittavaksi Vihtiin Skutnabbin klinikalle. Tulpun jalka kuvattiin ja tutkittiin lapikotaisin. Murtumia ei löytynyt, mutta valitettavasti nivelside kintereessä oli vaurioitunut. Hoidoksi lasta jalkaan 6-7 viikoksi, särkylääkkeitä ja lepoa. Jalasta pitäisi tulla täysin ehta mikäli paraneminen sujuu ongelmitta.

No, nyt tuli sitten tosiaan tauko näyttelyihin ja agilitytreeneihin. Harmittaa todella paljon, mutta onneksi Tulppu on ollut koko tämän ajan ihan oma pirteä itsensä! olen oikein ihmetellyt että miten se ei ole kipuillut yhtään, ei ole välittänyt mistään jalan vääntelyistä tai kääntelyistä. Onko sillä sitten niin pirun korkea kipukynnys. Minun reipas Tulppu

Tässä pikku potilas, jolle lasta jalassa ei tunnu olevan mikään este, pikemminkin vain pieni hidaste!

Kääk, edellisestä kirjoituksesta on kulunut jokunen tovi. Ei tätä oikein PÄIVÄkirjaksi voi kutsua. No jos uuden vuoden kunniaksi vähän ryhdistäytyisi, on tässä muitakin salaisia lupauksia ja tavotteita tälle vuodelle asetettu vino pino!

En jaksa nyt lähteä kertomaan kaikkia viime syksyn kuulumisia, tärkeimpiä olenkin päivitellyt sivuille. Koirulaiset voivat oikein hyvin, Jousin viimeinen pentue on lentänyt pesästä (paitsi yksi vielä, joka haetaan muutaman päivän kuluttua) ja rauha taas maassa tämän katon alla

Näytelmiä on suunniteltu ja katseltu kovasti kääpiötytöille, ja pitkän tauon jälkeen on myös kova kutina päästä treenailemaan noiden isojen tyttöjen kanssa.

Nyt kun on ollut paukkupakkasia niin meidän porukka ei kauheasti ole viittinyt nokkaa työntää pihalle ihanien lämpimien vällyjen alta (ja sen kyllä huomaa, kun vaatteet on kutistuneet kummasti niin että ahistaa  ) . Meillä tyypillinen näky on ollut tällainen paukkupakkasten aikaan, tytöt on nukkuneet omalla sohvallaan, ainoastaan ne vällyt puuttuvat nyt kuvasta

Nyt kelit lauhtui ainakin toistaiseksi ja voi sitä riemua kun kääpiöt pääsivät kirmaamaan pitkästä aikaa oikein kunnolla!

No niin, aika on taas vierähtänyt. Kesälomat on vietetty ja palattu takaisin arkeen.

Tulpun Q-pennut kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa ja sirutuksessa ennen luovutusta ja valitettavasti pieni Kaitsu  -poika jouduttiin pistämään ikiuneen. Kaitsu oli selvästi muita pienempi, iloinen pentu, mutta valitettavasti sillä oli vakavia motorisia ja hermostollisia oireita. Kaitsua ei lähdetty sen paremmin tutkimaan, mutta lääkärin vahva epäilys oli syrangomyelia.

Muut Quut olivat kliinisessä tutkimuksessa terveitä ja hyväkuntoisia. Sirun laittokin sujui ilman mitään panikointia tai kitinää. Reippaita lapsia

Pojat siis lähtivät maailmalle ja pieni Pultti-puliveivari jäi ihastuttamaan (ja vihastuttamaan ) meidän arkea. Hyvin on lähtenyt kaikki käyntiin, Tulppu vaikuttaa iloiselta kun pikkuinen jäi kotiin, niillä on välillä todella kova ralli päällä ja sitten pian nukahdetaan kylki kylkeen.

 Kevään ja kesän pentueiden ym. kiireiden vuoksi näyttelyt on jääneet ihan totaalisesti, viime näyttelystä on kulunut jo 7kk! nyt olenkin kovasti katsellut loppuvuodeksi näyttelyitä Tulpulle ja ”nuorisolle”, eli sijoitus tytöille. Pultillekkin on jo alustavasti katsottuna jotain… ; )

 Tuikku-muori on viettänyt kanssamme koko kesän ja nyt on aika taas sanoa heippa hetkeksi aikaa, Tuikku lähtee tänään Annan ja poikien luokse. Ihanaa Tuikkua tulee ikävä. Siitä on tullut jo ihan vitsi, että ”Tuikku on taas täällä” ja ”Tuikku kuuluu jo kalustukseen” , koska Tuikkis on niin usein ollut meillä ja pitkiä aikoja kerrallaan. Hyvä niin

 Pultin lisäksi Tiimimme kasvaa myös toisella pienellä punaisella kääpiötytöllä ; ) uusi tulokas on nimeltään Achina’s Fairytail ja on syntynyt 5.8 Hämeenlinnaan Jaanan Achina’s kenneliin. Tämä tyttö tuo sitä paljon kaivattua uutta verta jalostukseen ja Fairytailin vanhemmat myös yksilöinä miellyttää minua kovasti. Fairytail ei muuta meidän laumaamme, vaan haussa on ihana rakastava yhteistyöhaluinen sijoituskoti. Kiitos Jaanalle kun annoit minulle mahdollisuuden saada tämä ihana tyttönen

 Muu lauma voi myös oikein hyvin. Jousi ja Eika on viettänyt kesää lenkkeillen ja uiden, niiden kanssa en ole treenaillut mitään. Nuoriso majakka ja perävaunu, eli Armi ja Jemma ovat käyneet mamman kanssa muutamia kertoja jäljellä, ja Armin kanssa ollaan menty pikku pyrähdys eteenpäin tottiksessa ja puruissa, eli hyvin menee. Pikkuhiljaa rakennellaan.

Kohta pojat jo lentää pesästä, kirjoittelen huomenna (ke) lisää kuulumisia.

Kuvia penskoista löytyy niiden omasta galleriasta

http://www.cherryfellows.kuvat.fi/kuvat/Tiny+Q-pentue/

Pennut 6vko vasemmalta oikealle Reiska (Tiny Q-Stone), Pultti (Tiny Queenie), Kaitsu (Tiny Question) ja Jaska (Tiny Quality)

Aika on taas vierähtänyt. Vihdoin ja viimein alkoi kesäloma ja heti seuraavana päivänä lähdettiin autolla kohti saksaa. Oltiin viikko reissun päällä ja kilometrejä tuli mittäriin n. 2500. Paljon siis oli autossa istumista.

No, ehdittiin me sentään vähän jotain muutakin kuin istua autossa. Mika toi mukanaan sieltä uuden koiran ja käytiin myös eräässä toisessa kennelissä katsomassa pentuja ja aikuisia koiria, sekä Mika toimi mokkena muutamalle koiralle. Alkuviikosta käytiin parilla eri koiraklubilla katsomassa treenejä, molemmat olivat hyvinkin Rottweiler painotteisia, ja jälkimmäinen olikin Rottisklubi, joka sijaitsi Rottweil nimisessä kylässä. Klubilla oli aivan mahtavat puitteet hienoine nurmikenttineen ja klubirakennuksineen.

Viimeisenä päivänä tehtiin pisin ajorutistus kun starttasimme auton kotimatkalle pienestä kylästä läheltä Müncheniä kohti Travemündea. Kilometrejä yhteen putkeen taisi tulla 800.

...niin, ei mulla muuta, kun että meillä on nykyään tällainen

Jemma on sen nimi. Jousin tyttö. Nyt se on oikeasti siinä, vihdoinkin sain kauan haaveilemani Jousin tytön kotiin. Jemma on ihan äitinsä tyttö, samat kujeet mielessä

Niin se aika menee kuin siivillä. Pennut ovat avanneet silmät jo aikaa sitten ja nyt ovat selvästi alkaneet havainnoimaan ympäristöään ja erilaisia ääniä. Kaikki ovat kasvaneet tasaisesti, pikkupoika on edelleen muita pienempi, mutta painoa tulee sillekkin kokoajan ja kehittyy siinä missä sisarensakkin. Nimet on tosiaan jo keksitty naperoille, eikä ollut edes vaikeaa; tyttö, joka toivottavasti perii emälinjastaan niitä upeita piirteitä, nimettiin isomummin mukaan kuningattareksi, eli kun mummi on Black Queenie, tuli punaTulpusta Tiny Queenie  Pojista ensimmäisenä syntynyt, Janatuinen on virallisesti Tiny Quality, tumma iso poika on Tiny Q-Stone (vaikkakaan en ole ikinä diggaillut kyseistä yhtyettä, se tuntui vaan nimenä hauskalta), ja pikkupoika, viimeisenä syntynyt, jonka sukupuolta jännättiin viimeiseen saakka on Tiny Question.

Ensi viikon alussa alan tarjoamaan naperoille kiinteää ruokaa ja sitten onkin jo aika alkaa laajentamaan niiden pentuaitausta, koska varmasti ensi viikon aikana alkaa jalat kantamaan jo kunnolla ja vauhti kiihtyy!

Tässä nyt kaksiviikkoiskuvat, hieman myöhässä tosin. Ensi viikolla päivitän tuoreita kuvia.

Pojat etsivät vielä omia koteja!

Pennut ovat saapuuneet maailmaan 15.6

Viikko sitten sunnuntaina manasin Tulpulle, että sun paree sitten alkaa synnyttelemään joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jotta saan olla kotona seuramassa (en saanut vapaata töistä tähän saumaan). Työvuorot osuivat toki niin, että avokkini Mika on kotona silloin kun minä en ole, joten yksin ei tietenkään Tulpun tarvitse olla.

No, Tulppu kyllä teki sen mitä minä sille manasin. Minulla vaan meni maanantaina normaalia myöhempään töissä. Mika soitti minulle joskus puoli kymmenen maissa että punainen uros on syntynyt. Siihen jäi työt siltä päivältä ja lähdin kaaahaamaan kotiin tuhatta ja sataa. Kun pääsin kotiin (onneksi työmatka on vain n. 10min), toinen pentu, punainen narttu oli juuri syntynyt ja Tulppu pesi sitä kalvoista. Istuin pentulaatikon laidalle ihastelemaan pieniä tuhisijoita ja Tulppu hoiteli hommat kuin vanha tekijä. Suunnilleen puoleen yöhön mennessä syntyi vielä kaksi punaista urosta lisää ja kun tunnustelin mamman masun, totesin, että tämä oli lopullinen saldo.

Yllätys oli suuri että koko pesue on punainen, ei kyllä ollenkaan mikään negatiivinen ylläri. Punaiset on aivan ihania, ja varsinkin jos vielä perivät isänsä upean syvän punaisen värityksen!

Kiitos Mikalle kätilöavusta. Paantunut saksanpaimenkoiramies auttoi ensimmäisen pienen kääpiöpinseri pojan maailmaan, jonka hän nimesi Janatuiseksi  Pentue on aika tasainen. Janatuinen ja narttu, jolle joku kääkkäfoorumissa keksi hauskan nimen "punaTulppu" ovat väritykseltään hyvin samanlaisia, sitten kaksi muuta poikaa ovat hieman tummempia joista viimeisenä syntyneen nimesin mustanaamioksi, koska sillä on selkeä musta naamio naamassa, silmien väli, ympärykset ja "kuvio" jatkuu melkein ohimoilta korviin asti. Aika hauska. Kooltaan mustanaamio on hieman muita pienempi, mutta hyvin sinnittelee mukana ja painoa tulee kokoajan suhteessa saman verran kuin sisaruksillakin.

Tulppu on alusta asti ollut ihan mieletön emo. Se ei tunnu stressaavan mistään mitään. Se on alusta asti malttanut hyvin lähteä käymään ulkona eikä pidä mitään kiirettä takaisin pentujen luo. Sisälläkin kun ollaan, se käy aina välillä moikkamassa meitä, kanniskelee lelujaan yms, ja silti hoitaa pentunsa hyvin.

Nyt vaan seuraillaan pentujen kehitystä ja kovasti odotellaan että silmät aukeaa ja alkaa tulemaan vähän elämää laatikkoon

Ylimmässä kuvassa vasemmalta punaTulppu, pikkumies Mustanaamio, Janatuinen, ja tummapoika. Viralliset nimetkin on jo keksitty, mutta niistä lisää myöhemmin...

punaTulppunen jää kotiin mamman kaveriksi, pojat ovat vielä vailla omia koteja.